MCS:n vaikutukset yhteiskunnalle

Kemikaaliherkkyyden ja MCS:n vaikutus työpaikkoihin

MCS:llä on merkittävät vaikutukset yhteiskunnalle, koska sen seurauksena huomattava määrä ihmisiä on menettänyt työpaikkansa. USAssa heitä on eri tutkimusten mukaan 1,4 - 1,8% väestöstä (esim. Caress ja Steinemann 2003) ja Tanskassa 0,8% väestöstä (Berg et al. 2008). Siten MCS aiheuttaa merkittävästi menetettyä tuottavuutta, menetettyjä verotuloja sekä menetettyä kulutusta.

Työpaikkansa MCS:n seurauksena menettäneiden lisäksi oma vaikutuksensa yhteiskunnalle ja tuottavuudelle tulee myös lievemmin kemikaaliherkkien osalta. Sisäilmassa olevien kemikaalien aiheuttamat oireet (esim. päänsärky, hengenahdistus) vaikuttavat alentavasti työntekijöiden tuottavuuteen ja vähentävät myös tehtyjä työtunteja sairauspoissaolojen muodossa.

Ympäristösairauden yhteiskunnalliset vaikutukset

MCS:n yhteiskunnallisia vaikutuksia on kartoitettu kanadalaisessa sosioekonomisessa selvityksessä (Kassirer ja Sandiford 2000). Siinä arvioitiin ympäristösairauden aiheuttamia kustannusvaikutuksia yhteiskunnalle. Ympäristösairaudeksi määriteltiin monikemikaaliherkkyyden (MCS) lisäksi krooninen väsymys –oireyhtymä (CFS), fibromyalgia (FM), persianlahden sodan syndrooma (GWS) sekä hypersensitiivinen oireilu mikrobiologisille altisteille.

Selvityksen mukaan Health Canada on määritellyt menetetyn tuottavuuden suurimmaksi yksittäiseksi kustannukseksi pitkäaikaisesta työkyvyttömyydestä. Tämän menetyksen todetaan olevan erityisen korkea ympäristösairailla, koska suuri joukko ihmisiä on kyvyttömiä tekemään palkallista työtä. Arviolta jopa puoli miljoonaa kanadalaista ei voi tehdä palkallista työtä ympäristösairauden seurauksena. Tämä johtaa yli kymmeneen miljardiin dollariin menetettynä tuottavuutena vuosittain ja maksaa siten yhteiskunnalle valtavasti menetettyinä verotuloina. Tämän lisäksi arvioidaan ympäristösairauden seurauksena noin miljoonan kanadalaisen tuottavuuden olevan heikentynyt tai he ovat alityöllistettyjä sairautensa vuoksi.

Selvityksessä myös todetaan, että ympäristösairauksia ei tunnusteta Kanadassa, jolloin ne ovat harvoin diagnosoituja. Tämän todetaan johtavan siihen, että terveydenhuollon resursseja haaskataan tarpeettomilla lääkärikäynneillä ja hoidoilla, kun terveydenhuoltojärjestelmä yrittää selvitä potilaista, jotka ovat väärin diagnosoituja ja virheellisesti hoidettuja. Ja mitä pitemmälle potilas menee ilman asianmukaista diagnoosia ja hoitoa, sitä vaikeammiksi oireet tulevat ja sitä todennäköisemmin potilaan tila muuttuu krooniseksi. Tämän todetaan aiheuttavan yli miljardi dollaria terveydenhoitokustannuksina vuosittain, jotka voitaisiin välttää, jos sairaus diagnosoitaisiin ja hoidettaisiin ajoissa. Lisäksi tulee yli miljardi dollaria vältettävinä työkyvyttömyyskorvauksina joka vuosi.


Lähteet:

Caress S.M., Steinemann A.C. 2003. A review of a two-phase population study of multiple chemical sensitivities. Environmental Health Perspectives 111(12): 1490-97. (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12948889)

Berg ND, Linneberg A, Dirksen A, Elberling J. Prevalence of self-reported symptoms and consequences related to inhalation of airborne chemicals in a Danish general population. Int Arch Occup Environ Health. 2008 Jul;81(7):881-7. Epub 2007 Dec 6. (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18058120)

Kassirer, J and Sandiford, K. Socio-economic Impacts of Environmental Illness in Canada. Cullbridge Marketing and Communications. November 15, 2000.