Espanjan sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut laajan selvityksen MCS:stä

MCS konsensusdokumentti

Espanjan sosiaali- ja terveysministeriö on 30.11.2011 julkaissut laajan selvityksen MCS:stä, joka katselmoi tämän hetkisen tieteellisen tutkimusnäytön asiaan liittyen. Dokumentti myös listaa lukuisia suosituksia ja toimenpiteitä, joihin terveysviranomaisten pitäisi MCS:n osalta ryhtyä.

Dokumentissa on paljon asiaa altistumisesta ja siitä, miten altistuminen alkaa jo sikiövaiheessa ja jatkuu läpi koko elämän. Myös turvallisten altistepitoisuuksien todetaan voivan pitkässä juoksussa aiheuttaa haitallisia seurauksia. Koska seuraukset voivat tulla viiveellä altistumiseen nähden, niin syy-yhteyttä voi olla vaikea todentaa. Jos eri altisteet vaikuttavat samoja toksikologisia reittejä pitkin, niin yhteisvaikutukset voivat olla oletettua voimakkaampia. Siten todetaan, että tutkimuksen pitäisi siirtyä yksittäisten altisteiden vaikutuksen tutkimisesta eri altisteitten yhteisvaikutuksen tutkimiseen, koska on alkanut olla näyttöä siitä, että entistä pienemmät ja aiemmin turvalliseksi oletetut pitoisuudet riittävät haitallisten vaikutusten laukaisemiseen ja että eri altisteitten yhteisvaikutukset voivat olla arvaamattomia. Siksi dokumentissa todetaan, että turvallisten pitoisuuksien määrittäminen voi olla vaarallista. Myös sen todettiin olevan loogista, että vasta nyt ollaan alettu isossa mittakaavassa nähdä lisääntyneitten ympäristöaltisteitten pitkäaikaisvaikutuksia.

Selvityksessä todetaan, että MCS:n etiologiaa ei tunneta ja esiteltiin teoriat, joita MCS:n selittämiseksi on esitetty. Näitä teorioita ovat mm. psykologinen/psykiatrinen hypoteesi, geneettinen hypoteesi, olfactory hypoteesi, neurologinen hypoteesi, typpioksidi -hypoteesi, mitokondrioiden hapetus-pelkistys -hypoteesi jne. Selvitys katselmoi jokaista teoriaa tukevat tieteelliset todisteet ja tekee niistä yhteenvedon. Hypoteeseista todetaan yhteenvetona, että sairauden geneettisestä tai psykologisesta/psykiatrisesta alkuperästä ei ole johdonmukaisia todisteita. Kolme toisiinsa kytkeytyvää teoriaa nostetaan esiin MCS:n selittäjänä eli CNS (keskushermosto), immuunijärjestelmä ja endokriininen järjestelmä.

MCS:n ehkäisystä ja hoidosta todetaan, että toimivin hoito on altisteiden välttäminen. Todetaan, että menetelmät välttämiseen ja asumisen sopeuttamiseen ovat paljon tehokkaampia kuin mikään oireellinen hoito. Välttämisen todetaan vaativan eristäytymistä, mutta että se on vaikeaa johtuen päivittäisistä henkilökohtaisista ja ammatillisista tarpeista. Kuitenkin oleellista on muuttaa elämäänsä altisteita välttäväksi. Selvityksessä korostetaan myös tuuletuksen (ilmakierron) lisäämistä kotona ja tiloissa, joissa oireillaan ja että kosteudesta kärsiviä tiloja pitää välttää. Selvityksessä todetaan, että muutokset elämässä voivat olla niin suuria, että siihen tarvitaan myös psykologista tukea. Oireilun mahdollisimman aikaisen tunnistamisen merkitystä terveydenhuollossa korostetaan, jotta voitaisiin ehkäistä herkistymismekanismin voimistuminen ja muuttuminen krooniseksi. Dokumentissa suositeltiin jopa koko väestön yleisen altistumisen vähentämistä.

MCS:n todetaan merkittävästi vaikuttavan moniin elämän eri osa-alueisiin, kuten esim. työhön ja ihmissuhteisiin. Työnteon todetaan olevan yksi pahiten MCS:n seurauksena kärsimistä alueista. Tämän osalta korostetaan, että herkistyneet voivat saada oireita jo alle turvallisten altistepitoisuuksien, jolloin ei voida tuijottaa nykyisiä rajoja. Todetaan, että potilaat pitää silti saada irti altistuksista. Keinoja olivat mm. ilmanvaihdon lisääminen, työpisteen siirtäminen, toimenkuvan muuttaminen, väliaikaisen työkyvyttömyyden myöntäminen akuutissa oirevaiheessa ja vaikeimmissa tapauksissa pysyvän työkyvyttömyyden myöntäminen. Myös se todettiin, että työpaikalla käytettävät pesuaineet ja muiden käyttämien hajusteitten vaikutus tulee huomioida.

MCS:llä siis todettiin olevan mittavat vaikutukset sairastuneiden elämään. Todettiin, että huomattava prosenttiosuus kroonisesti MCS-sairaista ajautuu työkyvyttömyyteen. Lisäksi todettiin, että monien tutkimusten mukaan MCS:llä on suurempi vaikutus potilaiden elämänlaatuun kuin muilla kroonisilla sairauksilla tai vammoilla. Näin ollen korostettiin, että terveydenhuollon tulee keskittyä oireiden helpottamiseen ja potilaiden elämänlaadun parantamiseen, koska toimivaa lääketieteellistä hoitoa ei tunneta.

Joidenkin altisteitten aiheuttamien neurotoksisten vaikutusten todetaan voivan vaikuttaa MCS-potilaiden mielenterveyteen ja siten voivan laukaista psykologisia ilmentymiä tai vaikuttaa erityisesti potilaisiin, joilla on mahdollisia edeltäviä psykiatrisia häiriöitä.

Selvityksessä todetaan, että terveydenhuollon pitäisi tarjota potilaalle dokumentti, jossa on lääketieteellinen diagnoosi MCS:stä ja että diagnoosin pitäisi olla selkeästi esillä potilaan kliinisessä historiassa. MCS myös pitää kommunikoida sairaalahenkilökunnan tietoon muiden toimenpiteiden varalta. Lääketieteellisen ja myös muun henkilöstön pitää olla tietoisia MCS-potilaitten hoidon erityisvaatimuksista. Lisäksi korostetaan, että terveydenhuoltohenkilöstö tulee kouluttaa MCS:n oireiden ja merkkien mahdollisimman aikaiseen tunnistamiseen.

Yleisiä suosituksia terveyden edistämiseen on, että pitäisi järjestää sosiaalisia kampanjoita (mainoksia, mediahuomiota, workshoppeja ja seminaareja) MCS:n parempaa tiedostamista varten. Dokumentissa suositellaan myös useita eri tutkimussuuntia MCS:n ja sen vaikutusten parempaa tieteellistä ymmärrystä varten.


Lähde:

Documento de consenso, Sensibilidad Quimica Multiple, 2011. Gobierno de Espana. Ministerio de sanidad politica social e igualdad. 2011. (http://www.mspsi.gob.es/organizacion/sns/planCalidadSNS/pdf/equidad/SQM_documento_de_consenso_30nov2011.pdf).