Chemiless town -projektin tarkoitus on ehkäistä sairaan rakennuksen syndroomaa
Huoli ympäristötekijöiden ja rakennusmateriaalien haihduttamien monien kemikaalien haitallisista terveysvaikutuksista erityisesti lapsille on lisääntynyt. Sisäilman laatuun pitäisi kiinnittää entistä enemmän huomiota, koska suurin osa ihmisistä viettää suurimman osan ajastaan sisätiloissa. Erityisesti vastasyntyneet ovat sisätiloissa lähes 24 tuntia vuorokaudessa ja lisäksi äidin elinympäristö vaikuttaa voimakkaasti sikiöön.
Noin 10% japanilaisista on raportoitu olevan herkistyneitä kemikaaleille ja saavan oireita sisäilman kemikaaleista. Tällaista oireilua kutsutaan nimellä sairaan rakennuksen syndrooma (sick building syndrome, SBS). Oireisiin kuuluvat esimerkiksi huimaus, päänsärky, astma ja kurkkukipu, jotka aiheutuvat haihtuvista orgaanisista yhdisteistä (volatile organic compounds, VOC). Näitä yhdisteitä haihtuu erityisesti vasta rakennetuissa tai remontoiduissa taloissa, mutta myös uusista kalusteista.
SBS:stä kärsivien määrä kasvaa, joten tarve myös sisäilman haitallisten kemikaalien hallinnalle kasvaa. Kuitenkin on erittäin hankalaa löytää, mitkä kemikaalit tarkalleen aiheuttavat syndroomaa, joten ei ole käytännöllistä etsiä syytä kemikaali kerrallaan, koska sisäilmassa olevien kemikaalien määrä on lukematon. Ihmiset voivat elää terveesti niin kauan, kun sisäilmassa ei ole sairautta aiheuttavia kemikaaleja, koska SBS:ää esiintyy vain silloin, kun sisäilmassa on ongelmallisia kemikaaleja.
Chiban yliopiston kampusalueelle on rakenteilla mallikaupunki osana laajempaa tutkimusprojektia. Mallikaupungissa on tarkoitus rakentaa talot ja rakennukset materiaaleista, joissa on niin vähän kemikaaleja kuin mahdollista. Mallikaupunkia kutsutaan nimellä chemiless town. Tässä projektissa useat eri tieteenalat (mm. lääketiede, insinööritieteet) tähtäävät yhteen tarkoitukseen, joka on tulevien sukupolvien terveys. Tavoitteena on rakentaa kaupunki / kylä, jossa ihmiset voisivat elää terveempää elämää. Lisäksi tarkoitus olisi levittää konseptia vastaavanlaisen rakentamisen lisäämiseksi sekä Japanissa, että muualla maailmassa.
Rakennusten toteuttamiseksi vähäkemikaalisina, on yli 200 eri rakennusmateriaalin haihduttamat VOCit tutkittu etukäteen tutkimuskammiossa. Näistä on valittu käyttöön ainoastaan niitä materiaaleja, jotka haihduttivat vähäisiä pitoisuuksia VOCeja. Vastaavat mittaukset tehtiin myös valituille kalusteille. Chemiless mallikaupungissa on rakennettuna neljä erilaista asuinrakennusta, kirjasto ja sairaala, jossa toimii ympäristölääketieteen klinikka. Lisäksi kaupunkiin on rakennettu koulu, koska koulujen sisäilman laadun parantamisen on todettu olevan kriittistä.
Tutkijat ovat analysoineet eri rakennuksissa ja huoneissa olevien kemikaalien määrää ja yrittävät edelleen löytää ongelmallisten VOCien lähteitä, jotta niiden määrää voitaisiin yhä vähentää. Mittaustulosten mukaan VOCien määrä on ollut chemiless kaupungin rakennuksissa ja eri huoneissa moninkertaisesti normaalirakentamista alhaisempi. Tutkijat myös seuraavat sisäilman laadun kehittymistä ajan kuluessa. Samaan aikaan arvioidaan ilmanlaatua myös tiloissa olevia ihmisiä seuraamalla. Tutkijoiden mukaan on tullut selväksi, että kun totaali VOCien määrä on alhaisempi, niin myös oireita saavien ihmisten määrä vähenee selkeästi.
Lähteet:
Mori C, Todaka E. Establishment of sustainable health science for future generations: from a hundred years ago to a hundred years in the future. Environ Health Prev Med. 2009 Jan;14(1):1-6. Epub 2008 Oct 8. (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19568862).
Nakaoka H. Todaka E. Mori C. An Attempt to Spread the Concept of Sustainable Health Science with Environmental Universal Design for Future Generations. World Academy of Science, Engineering and Technology 54 2009. (http://www.waset.org/journals/waset/v54/v54-212.pdf).
lauantai 3. maaliskuuta 2012
maanantai 27. helmikuuta 2012
Uusia tuulia kemikaaliherkkyyden suhteen
MCS:n olemassaolon tunnustamisesta
Työterveyslaitoksen pääjohtaja Harri Vainio on kirjoittanut TTT-lehdessä 1/2012 pääkirjoituksen kemikaaliherkkyydestä (Työ Terveys Turvallisuus 2012). Vainio kirjoittaa, että kemikaaleja esiintyy ympäristössämme entistä enemmän eri muodoissa, joille altistutaan niin työssä kuin vapaa-aikanakin. Lisäksi hän toteaa, että kemikaaleille myös herkistytään ja että pitkittyessään oireilu saattaa kroonistua, jolloin tavanomaisetkin asiat kuten työn tekeminen, asuminen ja eläminen voivat käydä vaikeiksi tai jopa mahdottomiksi. Vainio kirjoittaa, että viisauden alku on tunnustaa tosiasiat ja että yliherkkyysongelmat kyetään varmasti myös selvittämään, mutta tämä edellyttää vakavaa ja pitkäjänteistä tutkimusta yliherkkyyksien syntymekanismeista sekä ehkäisy- ja hoitokeinoista. Lisäksi Vainio toteaa, että ongelma tulee tunnistaa myös tautiluokituksessa ja että sairastuneista on pidettävä huolta, eikä heitä saa jättää yhteiskunnan suojaverkon ulkopuolelle. Vainion mukaan ongelman ratkaisut vaativat ainakin työ- ja ympäristöterveyden tuntijoita, biolääketieteilijöitä ja immuunivasteen osaajia, neurotieteilijöitä ja altistumisen ymmärtäjiä, mutta myös sosiaaliturvan kehittäjiä. Vainio myös kirjoittaa, että aikaa ei ole hukattavaksi.
Suomalaiset mepit Satu Hassi, Riikka Manner, Sirpa Pietikäinen ja Liisa Jaakonsaari ovat 30.11.2011. jättäneet EU-komissiolle kirjallisen kysymyksen koskien MCS:ää (Hassi ym. 2011). Kysymyksessä on todettu, että MCS on sairaus, joka aiheuttaa enenevässä määrin työkyvyttömyyttä ja että Suomessa on arvioitu, että noin 20 000 henkilöä on pysyvästi työkyvyttömänä vakavan kemikaaliyliherkkyyden vuoksi. Lisäksi kysymyksessä todetaan, että diagnoosinumeron puuttuessa sairastuneet eivät ole oikeutettuja sosiaaliturvaan kuten sairauspäivärahoihin tai tuettuun asumiseen. Kysymyksessä tuodaan myös esiin se, että lukuisat uudet tutkimukset osoittavat, että kyseessä on fyysinen tauti ja että vaikka kemikaaliherkkyyttä ei osata nykytiedolla lääketieteellisesti parantaa, on todettu, että varhaisella altistukseen puuttumisella voidaan taudin kehittyminen invalidisoivaksi estää. Komission vastauksessa (Dallin 2012) todetaan mm. että kansainvälinen tautiluokitus (ICD) kuuluu kokonaisuudessaan Maailman terveysjärjestön WHO:n vastuualaan.ja että komissio tekee yhteistyötä WHO:n kanssa. Lisäksi vastauksessa todetaan, että myrkytykseen liittyvien sairauksien asiantuntijat ovat ehdottaneet uuden koodin käyttöönottoa kemikaaliyliherkkyydelle ja että asiaa tarkastellaan ulkoisia tekijöitä, tapaturmia ja myrkytyksiä käsittelevässä neuvoa-antavassa ryhmässä, jonka WHO on perustanut johtamaan tarkistamisprosessia uutta tautiluokitusta (ICD-11) varten.
Espanjan sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemassa laajassa selvityksessä MCS:stä (Documento de consenso 2011) kirjoitetaan myös MCS-diagnoosin tarpeesta. Selvityksessä mm. todetaan, että MCS-diagnoosi tulisi olla selkeästi merkittynä potilashistoriaan, jotta se osattaisiin ottaa huomioon esim. sairaaloissa MCS-potilaiden hoidossa. Lisäksi selvitys korostaa sitä, että oireilu tulisi terveydenhuollossa tunnistaa mahdollisimman aikaisin, jotta herkistymismekanismin voimistuminen ja muuttuminen krooniseksi voitaisiin ehkäistä.
Kansallisen diagnoosin (ICD-10:een) ovat MCS:lle virallistaneet Saksa, Itävalta ja Japani. Lisäksi Ruotsissa on diagnoosi SHR:lle, joka tarkoittaa kemikaaliherkkyyttä, joka keskittyy yksinomaan hengitystieoireisiin.
Lähteet:
Työ Terveys Turvallisuus, Pääkirjoitus: ”HULLUN AJAN TAUTI”, 1/2012. (http://www.ttl.fi/partner/ttt/1_2012/paakirjoitus_hullun_ajan_tauti/sivut/default.aspx).
Hassi S. ym. Kirjallisesti vastattava kysymys (E-011169/2011) EU-komissiolle 30.11.2011. (http://www.europarl.europa.eu/RegData/questions/ecrites/2011/011169/P7_QE(2011)011169_FI.doc).
Dallin J. EU-komission vastaus kirjalliseen kysymykseen (E-011169/2011). 16.1.2012. (http://www.europarl.europa.eu/RegData/questions/reponses_qe/2011/011169/P7_RE(2011)011169_FI.doc).
Documento de consenso, Sensibilidad Quimica Multiple, 2011. Gobierno de Espana. Ministerio de sanidad politica social e igualdad. 2011. (http://www.mspsi.gob.es/organizacion/sns/planCalidadSNS/pdf/equidad/SQM_documento_de_consenso_30nov2011.pdf).
Työterveyslaitoksen pääjohtaja Harri Vainio on kirjoittanut TTT-lehdessä 1/2012 pääkirjoituksen kemikaaliherkkyydestä (Työ Terveys Turvallisuus 2012). Vainio kirjoittaa, että kemikaaleja esiintyy ympäristössämme entistä enemmän eri muodoissa, joille altistutaan niin työssä kuin vapaa-aikanakin. Lisäksi hän toteaa, että kemikaaleille myös herkistytään ja että pitkittyessään oireilu saattaa kroonistua, jolloin tavanomaisetkin asiat kuten työn tekeminen, asuminen ja eläminen voivat käydä vaikeiksi tai jopa mahdottomiksi. Vainio kirjoittaa, että viisauden alku on tunnustaa tosiasiat ja että yliherkkyysongelmat kyetään varmasti myös selvittämään, mutta tämä edellyttää vakavaa ja pitkäjänteistä tutkimusta yliherkkyyksien syntymekanismeista sekä ehkäisy- ja hoitokeinoista. Lisäksi Vainio toteaa, että ongelma tulee tunnistaa myös tautiluokituksessa ja että sairastuneista on pidettävä huolta, eikä heitä saa jättää yhteiskunnan suojaverkon ulkopuolelle. Vainion mukaan ongelman ratkaisut vaativat ainakin työ- ja ympäristöterveyden tuntijoita, biolääketieteilijöitä ja immuunivasteen osaajia, neurotieteilijöitä ja altistumisen ymmärtäjiä, mutta myös sosiaaliturvan kehittäjiä. Vainio myös kirjoittaa, että aikaa ei ole hukattavaksi.
Suomalaiset mepit Satu Hassi, Riikka Manner, Sirpa Pietikäinen ja Liisa Jaakonsaari ovat 30.11.2011. jättäneet EU-komissiolle kirjallisen kysymyksen koskien MCS:ää (Hassi ym. 2011). Kysymyksessä on todettu, että MCS on sairaus, joka aiheuttaa enenevässä määrin työkyvyttömyyttä ja että Suomessa on arvioitu, että noin 20 000 henkilöä on pysyvästi työkyvyttömänä vakavan kemikaaliyliherkkyyden vuoksi. Lisäksi kysymyksessä todetaan, että diagnoosinumeron puuttuessa sairastuneet eivät ole oikeutettuja sosiaaliturvaan kuten sairauspäivärahoihin tai tuettuun asumiseen. Kysymyksessä tuodaan myös esiin se, että lukuisat uudet tutkimukset osoittavat, että kyseessä on fyysinen tauti ja että vaikka kemikaaliherkkyyttä ei osata nykytiedolla lääketieteellisesti parantaa, on todettu, että varhaisella altistukseen puuttumisella voidaan taudin kehittyminen invalidisoivaksi estää. Komission vastauksessa (Dallin 2012) todetaan mm. että kansainvälinen tautiluokitus (ICD) kuuluu kokonaisuudessaan Maailman terveysjärjestön WHO:n vastuualaan.ja että komissio tekee yhteistyötä WHO:n kanssa. Lisäksi vastauksessa todetaan, että myrkytykseen liittyvien sairauksien asiantuntijat ovat ehdottaneet uuden koodin käyttöönottoa kemikaaliyliherkkyydelle ja että asiaa tarkastellaan ulkoisia tekijöitä, tapaturmia ja myrkytyksiä käsittelevässä neuvoa-antavassa ryhmässä, jonka WHO on perustanut johtamaan tarkistamisprosessia uutta tautiluokitusta (ICD-11) varten.
Espanjan sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemassa laajassa selvityksessä MCS:stä (Documento de consenso 2011) kirjoitetaan myös MCS-diagnoosin tarpeesta. Selvityksessä mm. todetaan, että MCS-diagnoosi tulisi olla selkeästi merkittynä potilashistoriaan, jotta se osattaisiin ottaa huomioon esim. sairaaloissa MCS-potilaiden hoidossa. Lisäksi selvitys korostaa sitä, että oireilu tulisi terveydenhuollossa tunnistaa mahdollisimman aikaisin, jotta herkistymismekanismin voimistuminen ja muuttuminen krooniseksi voitaisiin ehkäistä.
Kansallisen diagnoosin (ICD-10:een) ovat MCS:lle virallistaneet Saksa, Itävalta ja Japani. Lisäksi Ruotsissa on diagnoosi SHR:lle, joka tarkoittaa kemikaaliherkkyyttä, joka keskittyy yksinomaan hengitystieoireisiin.
Lähteet:
Työ Terveys Turvallisuus, Pääkirjoitus: ”HULLUN AJAN TAUTI”, 1/2012. (http://www.ttl.fi/partner/ttt/1_2012/paakirjoitus_hullun_ajan_tauti/sivut/default.aspx).
Hassi S. ym. Kirjallisesti vastattava kysymys (E-011169/2011) EU-komissiolle 30.11.2011. (http://www.europarl.europa.eu/RegData/questions/ecrites/2011/011169/P7_QE(2011)011169_FI.doc).
Dallin J. EU-komission vastaus kirjalliseen kysymykseen (E-011169/2011). 16.1.2012. (http://www.europarl.europa.eu/RegData/questions/reponses_qe/2011/011169/P7_RE(2011)011169_FI.doc).
Documento de consenso, Sensibilidad Quimica Multiple, 2011. Gobierno de Espana. Ministerio de sanidad politica social e igualdad. 2011. (http://www.mspsi.gob.es/organizacion/sns/planCalidadSNS/pdf/equidad/SQM_documento_de_consenso_30nov2011.pdf).
tiistai 3. tammikuuta 2012
Espanjan sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut laajan selvityksen MCS:stä
MCS konsensusdokumentti
Espanjan sosiaali- ja terveysministeriö on 30.11.2011 julkaissut laajan selvityksen MCS:stä, joka katselmoi tämän hetkisen tieteellisen tutkimusnäytön asiaan liittyen. Dokumentti myös listaa lukuisia suosituksia ja toimenpiteitä, joihin terveysviranomaisten pitäisi MCS:n osalta ryhtyä.
Dokumentissa on paljon asiaa altistumisesta ja siitä, miten altistuminen alkaa jo sikiövaiheessa ja jatkuu läpi koko elämän. Myös turvallisten altistepitoisuuksien todetaan voivan pitkässä juoksussa aiheuttaa haitallisia seurauksia. Koska seuraukset voivat tulla viiveellä altistumiseen nähden, niin syy-yhteyttä voi olla vaikea todentaa. Jos eri altisteet vaikuttavat samoja toksikologisia reittejä pitkin, niin yhteisvaikutukset voivat olla oletettua voimakkaampia. Siten todetaan, että tutkimuksen pitäisi siirtyä yksittäisten altisteiden vaikutuksen tutkimisesta eri altisteitten yhteisvaikutuksen tutkimiseen, koska on alkanut olla näyttöä siitä, että entistä pienemmät ja aiemmin turvalliseksi oletetut pitoisuudet riittävät haitallisten vaikutusten laukaisemiseen ja että eri altisteitten yhteisvaikutukset voivat olla arvaamattomia. Siksi dokumentissa todetaan, että turvallisten pitoisuuksien määrittäminen voi olla vaarallista. Myös sen todettiin olevan loogista, että vasta nyt ollaan alettu isossa mittakaavassa nähdä lisääntyneitten ympäristöaltisteitten pitkäaikaisvaikutuksia.
Selvityksessä todetaan, että MCS:n etiologiaa ei tunneta ja esiteltiin teoriat, joita MCS:n selittämiseksi on esitetty. Näitä teorioita ovat mm. psykologinen/psykiatrinen hypoteesi, geneettinen hypoteesi, olfactory hypoteesi, neurologinen hypoteesi, typpioksidi -hypoteesi, mitokondrioiden hapetus-pelkistys -hypoteesi jne. Selvitys katselmoi jokaista teoriaa tukevat tieteelliset todisteet ja tekee niistä yhteenvedon. Hypoteeseista todetaan yhteenvetona, että sairauden geneettisestä tai psykologisesta/psykiatrisesta alkuperästä ei ole johdonmukaisia todisteita. Kolme toisiinsa kytkeytyvää teoriaa nostetaan esiin MCS:n selittäjänä eli CNS (keskushermosto), immuunijärjestelmä ja endokriininen järjestelmä.
MCS:n ehkäisystä ja hoidosta todetaan, että toimivin hoito on altisteiden välttäminen. Todetaan, että menetelmät välttämiseen ja asumisen sopeuttamiseen ovat paljon tehokkaampia kuin mikään oireellinen hoito. Välttämisen todetaan vaativan eristäytymistä, mutta että se on vaikeaa johtuen päivittäisistä henkilökohtaisista ja ammatillisista tarpeista. Kuitenkin oleellista on muuttaa elämäänsä altisteita välttäväksi. Selvityksessä korostetaan myös tuuletuksen (ilmakierron) lisäämistä kotona ja tiloissa, joissa oireillaan ja että kosteudesta kärsiviä tiloja pitää välttää. Selvityksessä todetaan, että muutokset elämässä voivat olla niin suuria, että siihen tarvitaan myös psykologista tukea. Oireilun mahdollisimman aikaisen tunnistamisen merkitystä terveydenhuollossa korostetaan, jotta voitaisiin ehkäistä herkistymismekanismin voimistuminen ja muuttuminen krooniseksi. Dokumentissa suositeltiin jopa koko väestön yleisen altistumisen vähentämistä.
MCS:n todetaan merkittävästi vaikuttavan moniin elämän eri osa-alueisiin, kuten esim. työhön ja ihmissuhteisiin. Työnteon todetaan olevan yksi pahiten MCS:n seurauksena kärsimistä alueista. Tämän osalta korostetaan, että herkistyneet voivat saada oireita jo alle turvallisten altistepitoisuuksien, jolloin ei voida tuijottaa nykyisiä rajoja. Todetaan, että potilaat pitää silti saada irti altistuksista. Keinoja olivat mm. ilmanvaihdon lisääminen, työpisteen siirtäminen, toimenkuvan muuttaminen, väliaikaisen työkyvyttömyyden myöntäminen akuutissa oirevaiheessa ja vaikeimmissa tapauksissa pysyvän työkyvyttömyyden myöntäminen. Myös se todettiin, että työpaikalla käytettävät pesuaineet ja muiden käyttämien hajusteitten vaikutus tulee huomioida.
MCS:llä siis todettiin olevan mittavat vaikutukset sairastuneiden elämään. Todettiin, että huomattava prosenttiosuus kroonisesti MCS-sairaista ajautuu työkyvyttömyyteen. Lisäksi todettiin, että monien tutkimusten mukaan MCS:llä on suurempi vaikutus potilaiden elämänlaatuun kuin muilla kroonisilla sairauksilla tai vammoilla. Näin ollen korostettiin, että terveydenhuollon tulee keskittyä oireiden helpottamiseen ja potilaiden elämänlaadun parantamiseen, koska toimivaa lääketieteellistä hoitoa ei tunneta.
Joidenkin altisteitten aiheuttamien neurotoksisten vaikutusten todetaan voivan vaikuttaa MCS-potilaiden mielenterveyteen ja siten voivan laukaista psykologisia ilmentymiä tai vaikuttaa erityisesti potilaisiin, joilla on mahdollisia edeltäviä psykiatrisia häiriöitä.
Selvityksessä todetaan, että terveydenhuollon pitäisi tarjota potilaalle dokumentti, jossa on lääketieteellinen diagnoosi MCS:stä ja että diagnoosin pitäisi olla selkeästi esillä potilaan kliinisessä historiassa. MCS myös pitää kommunikoida sairaalahenkilökunnan tietoon muiden toimenpiteiden varalta. Lääketieteellisen ja myös muun henkilöstön pitää olla tietoisia MCS-potilaitten hoidon erityisvaatimuksista. Lisäksi korostetaan, että terveydenhuoltohenkilöstö tulee kouluttaa MCS:n oireiden ja merkkien mahdollisimman aikaiseen tunnistamiseen.
Yleisiä suosituksia terveyden edistämiseen on, että pitäisi järjestää sosiaalisia kampanjoita (mainoksia, mediahuomiota, workshoppeja ja seminaareja) MCS:n parempaa tiedostamista varten. Dokumentissa suositellaan myös useita eri tutkimussuuntia MCS:n ja sen vaikutusten parempaa tieteellistä ymmärrystä varten.
Lähde:
Documento de consenso, Sensibilidad Quimica Multiple, 2011. Gobierno de Espana. Ministerio de sanidad politica social e igualdad. 2011. (http://www.mspsi.gob.es/organizacion/sns/planCalidadSNS/pdf/equidad/SQM_documento_de_consenso_30nov2011.pdf).
Espanjan sosiaali- ja terveysministeriö on 30.11.2011 julkaissut laajan selvityksen MCS:stä, joka katselmoi tämän hetkisen tieteellisen tutkimusnäytön asiaan liittyen. Dokumentti myös listaa lukuisia suosituksia ja toimenpiteitä, joihin terveysviranomaisten pitäisi MCS:n osalta ryhtyä.
Dokumentissa on paljon asiaa altistumisesta ja siitä, miten altistuminen alkaa jo sikiövaiheessa ja jatkuu läpi koko elämän. Myös turvallisten altistepitoisuuksien todetaan voivan pitkässä juoksussa aiheuttaa haitallisia seurauksia. Koska seuraukset voivat tulla viiveellä altistumiseen nähden, niin syy-yhteyttä voi olla vaikea todentaa. Jos eri altisteet vaikuttavat samoja toksikologisia reittejä pitkin, niin yhteisvaikutukset voivat olla oletettua voimakkaampia. Siten todetaan, että tutkimuksen pitäisi siirtyä yksittäisten altisteiden vaikutuksen tutkimisesta eri altisteitten yhteisvaikutuksen tutkimiseen, koska on alkanut olla näyttöä siitä, että entistä pienemmät ja aiemmin turvalliseksi oletetut pitoisuudet riittävät haitallisten vaikutusten laukaisemiseen ja että eri altisteitten yhteisvaikutukset voivat olla arvaamattomia. Siksi dokumentissa todetaan, että turvallisten pitoisuuksien määrittäminen voi olla vaarallista. Myös sen todettiin olevan loogista, että vasta nyt ollaan alettu isossa mittakaavassa nähdä lisääntyneitten ympäristöaltisteitten pitkäaikaisvaikutuksia.
Selvityksessä todetaan, että MCS:n etiologiaa ei tunneta ja esiteltiin teoriat, joita MCS:n selittämiseksi on esitetty. Näitä teorioita ovat mm. psykologinen/psykiatrinen hypoteesi, geneettinen hypoteesi, olfactory hypoteesi, neurologinen hypoteesi, typpioksidi -hypoteesi, mitokondrioiden hapetus-pelkistys -hypoteesi jne. Selvitys katselmoi jokaista teoriaa tukevat tieteelliset todisteet ja tekee niistä yhteenvedon. Hypoteeseista todetaan yhteenvetona, että sairauden geneettisestä tai psykologisesta/psykiatrisesta alkuperästä ei ole johdonmukaisia todisteita. Kolme toisiinsa kytkeytyvää teoriaa nostetaan esiin MCS:n selittäjänä eli CNS (keskushermosto), immuunijärjestelmä ja endokriininen järjestelmä.
MCS:n ehkäisystä ja hoidosta todetaan, että toimivin hoito on altisteiden välttäminen. Todetaan, että menetelmät välttämiseen ja asumisen sopeuttamiseen ovat paljon tehokkaampia kuin mikään oireellinen hoito. Välttämisen todetaan vaativan eristäytymistä, mutta että se on vaikeaa johtuen päivittäisistä henkilökohtaisista ja ammatillisista tarpeista. Kuitenkin oleellista on muuttaa elämäänsä altisteita välttäväksi. Selvityksessä korostetaan myös tuuletuksen (ilmakierron) lisäämistä kotona ja tiloissa, joissa oireillaan ja että kosteudesta kärsiviä tiloja pitää välttää. Selvityksessä todetaan, että muutokset elämässä voivat olla niin suuria, että siihen tarvitaan myös psykologista tukea. Oireilun mahdollisimman aikaisen tunnistamisen merkitystä terveydenhuollossa korostetaan, jotta voitaisiin ehkäistä herkistymismekanismin voimistuminen ja muuttuminen krooniseksi. Dokumentissa suositeltiin jopa koko väestön yleisen altistumisen vähentämistä.
MCS:n todetaan merkittävästi vaikuttavan moniin elämän eri osa-alueisiin, kuten esim. työhön ja ihmissuhteisiin. Työnteon todetaan olevan yksi pahiten MCS:n seurauksena kärsimistä alueista. Tämän osalta korostetaan, että herkistyneet voivat saada oireita jo alle turvallisten altistepitoisuuksien, jolloin ei voida tuijottaa nykyisiä rajoja. Todetaan, että potilaat pitää silti saada irti altistuksista. Keinoja olivat mm. ilmanvaihdon lisääminen, työpisteen siirtäminen, toimenkuvan muuttaminen, väliaikaisen työkyvyttömyyden myöntäminen akuutissa oirevaiheessa ja vaikeimmissa tapauksissa pysyvän työkyvyttömyyden myöntäminen. Myös se todettiin, että työpaikalla käytettävät pesuaineet ja muiden käyttämien hajusteitten vaikutus tulee huomioida.
MCS:llä siis todettiin olevan mittavat vaikutukset sairastuneiden elämään. Todettiin, että huomattava prosenttiosuus kroonisesti MCS-sairaista ajautuu työkyvyttömyyteen. Lisäksi todettiin, että monien tutkimusten mukaan MCS:llä on suurempi vaikutus potilaiden elämänlaatuun kuin muilla kroonisilla sairauksilla tai vammoilla. Näin ollen korostettiin, että terveydenhuollon tulee keskittyä oireiden helpottamiseen ja potilaiden elämänlaadun parantamiseen, koska toimivaa lääketieteellistä hoitoa ei tunneta.
Joidenkin altisteitten aiheuttamien neurotoksisten vaikutusten todetaan voivan vaikuttaa MCS-potilaiden mielenterveyteen ja siten voivan laukaista psykologisia ilmentymiä tai vaikuttaa erityisesti potilaisiin, joilla on mahdollisia edeltäviä psykiatrisia häiriöitä.
Selvityksessä todetaan, että terveydenhuollon pitäisi tarjota potilaalle dokumentti, jossa on lääketieteellinen diagnoosi MCS:stä ja että diagnoosin pitäisi olla selkeästi esillä potilaan kliinisessä historiassa. MCS myös pitää kommunikoida sairaalahenkilökunnan tietoon muiden toimenpiteiden varalta. Lääketieteellisen ja myös muun henkilöstön pitää olla tietoisia MCS-potilaitten hoidon erityisvaatimuksista. Lisäksi korostetaan, että terveydenhuoltohenkilöstö tulee kouluttaa MCS:n oireiden ja merkkien mahdollisimman aikaiseen tunnistamiseen.
Yleisiä suosituksia terveyden edistämiseen on, että pitäisi järjestää sosiaalisia kampanjoita (mainoksia, mediahuomiota, workshoppeja ja seminaareja) MCS:n parempaa tiedostamista varten. Dokumentissa suositellaan myös useita eri tutkimussuuntia MCS:n ja sen vaikutusten parempaa tieteellistä ymmärrystä varten.
Lähde:
Documento de consenso, Sensibilidad Quimica Multiple, 2011. Gobierno de Espana. Ministerio de sanidad politica social e igualdad. 2011. (http://www.mspsi.gob.es/organizacion/sns/planCalidadSNS/pdf/equidad/SQM_documento_de_consenso_30nov2011.pdf).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)